maanantai, 18. marraskuu 2019

Oppimistehtävä 4c

Miten hyödynnän sosiaalista mediaa tulevaisuudessa?

Sosiaalisen median käyttö on tätä päivää ja tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Yritysten ja organisaatioiden markkinointi tapahtuu sosiaalisessa mediassa yhä etenevin määrin, sosiaalisen median avulla tehdään toimintaa näkyväksi, vastaanotetaan asiakaspalautetta ja vastataan siihen. Sosiaalisen median avulla käydään keskustelua, otetaan kantaa ja rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Näkisin, että toiminta siirtyy yhä enemmän sosiaaliseen mediaan.

Sosiaalisen median myötä asiakaspalautetta annetaan yhä enemmän julkisesti. Tässä on mielestäni sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on se, että julkisen palautteen myötä yrityksen/organisaation toiminta on läpinäkyvämpää ja esim. kritisoivan asiakaspalautteen myötä organisaatio joutuu julkisesti kertomaan, miten aikoo korjata asian. Julkinen positiivinen palaute sen sijaan on hyvää mainosta yritykselle ja tuo näkyväksi, missä on onnistuttu. Varjopuolena palautteen antamisessa sosiaalisessa mediassa näkisin sen, että palautteeksi voi kirjoittaa kuka vain ja mitä vain ja liioitella asioita ronskisti. Tämä voi aiheuttaa sen, että yrityksen/organisaation maine voi mennä täysin turhaan.

Yksityishenkilön on oltava tarkka, mitä kirjoittaa someen, mikäli hän on julkisesti jonkin yrityksen/organisaation työntekijä. Itsensä lisäksi hän edustaa myös työnantajaansa ja ammattikuntaansa, eikä voi edes henkilökohtaiseen someensa kirjoittaa mitä tahansa. Käyttäytymällä asiattomasti somessa, voi henkilö tahrata esim. ammattikuntansa mainetta. Someen kirjoitettuja asioita jaetaan tänä päivänä hyvin nopeasti eteenpäin, niistä otetaan kuvankaappauksia ja pahimmillaan kirjoitus voi saada aikaan ns. someraivon.

En näkisi, että viestiminen sosiaalisessa mediassa olisi liian negatiivissävyistä, vaikkakin negatiivissävytteistä viestimistä näkee paljon. Ihmisten on helpompi liioitella asioita ja käyttäytyä asiattomasti netissä kuin kasvotusten. Esim. sosiaaliseen mediaan saatetaan kirjoittaa hyvinkin väritetty, jopa asiaton asiakaspalaute, sellainen, jota ei kehtaisi kasvotusten antaa.

Sosiaalisen median kanavat muuttuvat, mutta ei mielestäni liian nopeasti. Oman elämäni aikana olen ollut ensin Irc-galleriassa, sitten Facebookissa ja nyt käytän Instagramia. Mielestäni olin kyllä ihan tarpeeksi monta vuotta esim. Facebookissa.

Yksityishenkilöt voivat vaikuttaa yritysten näkyvyyteen somessa seuraamalla yrityksiä, tykkäämällä julkaisuista, kommentoimalla, osallistumalla esim. arvontoihin, antamalla asiakaspalautetta ja jakamalla yrityksen julkaisuja. Tällaista tapahtuu paljon, joten some on tuonut jo yrityksille runsaasti näkyvyyttä.

tiistai, 12. marraskuu 2019

Oppimistehtävä 2c

Sosiaalisen median pelisäännöt

Tutustuin Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) sosiaalisen median käytön ohjeeseen, sillä sairaalan ohjeet ovat vanhustyöhön jotenkin rinnastettavissa. En löytänyt minkään vanhustyön yksikön organisaation sosiaalisen median pelisääntöjä. Ohjeet ovat löydettävissä osoitteessa: https://www.tays.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Hallinto_ja_paatoksenteko/Saannot_ja_ohjeet/Sosiaalisen_median_ohje(51946)

Ohjeen mukaan TAYS kohdentaa sosiaalisen median sisältönsä sairaalan toiminnasta kiinnostuneille, mahdollisille tuleville työntekijöille sekä päättäjille ja ammattilaisille. Somen käyttö lisää toiminnan ja osaamisen näkyvyyttä ja vuorovaikutteinen keskustelu ja palautteen saaminen mahdollistuu. TAYS kannustaa työntekijöitään sosiaalisen median käyttöön ja muistuttaa olemaan ylpeä osaamisestaan. Ohjeissa muistutetaan myös mm. salassapitovelvollisuudesta, lähdekriittisyydestä ja asiallisuudesta. Kävin tutustumassa Taysin Instagram-tiliin. Toimintaa tuodaan asialliseen sävyyn näkyväksi, unohtamatta kuitenkaan huumoria.

Ohjeet tukevat selvästikin pohdintaani tehtävässä 2a. Sairaala tuo somen avulla toimintaansa näkyväksi siinä missä vanhustyön yksikötkin. Tietosuojan huomioiminen ja asiallisuus ovat toiminnan tärkeitä kulmakiviä. Sairaala haluaa somen avulla osallistua myös keskusteluun ja vastaanottaa palautetta, ja some tekeekin tästä helppoa. Sairaalan someen kuka tahansa voi jättää julkista palautetta. Mielestäni tämä on vain hyvä asia, sillä läpinäkyvyys lisää uskottavuutta ja julkinen palaute tuo sairaalalle enemmän painetta puuttua esim. mahdollisiin epäkohtiin sairaalan toiminnassa. Tämä pätenee myös vanhustyön yksiköiden somen käyttöön.

Mielestäni pelisääntöjen laatiminen on työnantajan tehtävä, ei rivityöntekijän. Mikäli rivityöntekijällä on kuitenkin erityistä osaamista sääntöjen laatimiseen, voisihan hänkin laatia pelisäännöt yhteistyössä työnantajan kanssa. Laaditut pelisäännöt olisi hyvä käydä vielä lopuksi isommalla joukolla läpi, jotta erilaiset näkökulmat tulevat huomioiduksi ja vasta tämän jälkeen julkaista ja ottaa käyttöön. Pelisäännöissä olisi hyvä olla ohjeet, minkälaista materiaalia sosiaaliseen mediaan on tarkoitus laittaa, kuinka paljon ja kuinka usein. Lisäksi säännöissä tulisi olla tieto, keneen ottaa yhteyttä, jos ei ole varma voiko asiasta X kirjoittaa someen. Säännöissä pitäisi muistuttaa, että henkilökohtaiset mielipiteet eivät kuulu someen ja isolla painottaa tietosuojan tärkeydestä. Lisäksi säännöissä pitäisi olla tarkka ohjeistus kuvien käytöstä sekä muistutus päivitysten asiallisuudesta ja ammattimaisen kielen käytöstä.

 

perjantai, 8. marraskuu 2019

Oppimistehtävä 2b

Digitaalinen identiteetti

Minusta ei löydy paljoa mitään tietoa googlettamalla. Olen tähän tyytyväinen, vaikka en tieten tahtoen olekaan pyrkinyt siihen. Ainoat minuun viittaavat asiat, joita googlettamalla nousee esiin, on muutama Instagram-kuva, joihin olen kommentoinut jotain. Tämä yllätti minut: miksi muutama satunnainen IG-kuva, joihin olen kommentoinut pompahtaa esiin nimeni googlettamalla? Instagram-tilini on kuitenkin yksityinen… Ei sillä, että asia minua haittaisi, siinähän näkyy. En mielellään jaa mitään itsestäni nettiin ja kuten mainitsin, Instagram-tilinikin on yksityinen. Facebookiakaan minulla ei enää ole. Ehkä olen vähän outo lintu, kun minua harvemmin huvittaa tehdä mitään somepäivityksiä tai lisätä kuvia.

Tiedossahan on, että Google kerää käyttäjistään jatkuvasti tietoa ja hyödyntää sitä esim. mainonnan kohdentamisessa. Lähdin perehtymään lisää siihen, mitä kaikkea tietoa Google minusta kerää (minulla on gmail ja google-tili kännykässäni, joten google seurannee minusta vaikka mitä). Google kerää mm. sijaintitietoni. Eihän sen nyt elämääni mitenkään pitäisi vaikuttaa, vaikka Google keräisikin kaiken mahdollisen tiedon minusta, mutta kyllä se jollain tavalla ärsyttää. Onneksi jokainen voi Googlen Toimintojen hallinta -sivuilla tehdä muutoksia siihen, mitä tietoja Google kerää. Mutta mistä sitä sitten varmuudella tietää, lopettaako Google oikeasti tietojen keräämisen…

Olen tyytyväinen, etten ole koskaan kirjoittanut nettiin mitään täysin typerää. Joskus nuorempana saatoin kyllä lisätä Facebookiin jotain alkoholinhuuruisia kuvia, mutta poistin kyllä ne jälkeen päin ja myöhemmin poistin koko Facebookin. Vaikka kuvia ei enää näy missään, mistä voin olla varma, etteivät ne enää ole missään verkossa? Eikös sitä sanota, että mitä kerran nettiin laittaa niin pysyy siellä ikuisesti. Mitään typerää ei kannata senkään takia someen laittaa, että mahdollinen tuleva työnantaja voi googlettaa sinut ja työpaikka voi mennä siinä. Tuli mieleen, kun yksi ystäväni kirjoitti kerran teininä suutuspäissään eräästä opettajastaan halventavan kirjoituksen Irc-galleriaan ja joutui ongelmiin, kun opettaja nimensä googlaamalla löysi tekstin.

Oma digitaalinen identiteettimme muodostuu sen perustella, kuinka nettiä ja somea käytämme, mistä tykkäämme ja mitä julkaisemme itsestämme. Kuten kirjoitin, minusta ei paljoa mitään löydy ja Instagram-tilinikin on yksityinen. Lisäksi olen tarkistanut, että minua seuraa Instagramissa vain sellaiset henkilöt, jotka tunnen edes jotenkuten. Siitä huolimatta olen melko tarkka, mitä siellä julkaisen ja mihin kommentoin. Seuraan muutamia politiikkoja, mutta sen enempää en ota politiikkaan kantaa.

Nykypäivänä kuvien muokkaus ja ”filtteröinti” on tavallista. Monet muokkaavat kuvansa täydellisen näköiseksi ja laittavat someen muutenkin vain edustavia kuvia itsestään ja esim. kodistaan. Itsekin lisään Instagramiin vain suht edustavia kuvia itsestäni. Minua kuitenkin harmittaa, kuinka paljon niin sanout täydelliset selfiet voivat aiheuttaa paineita esim. lapsille ja teineille. Olen koittanut esim. ystäväni varhaisteini-ikäiselle tyttärelle muistutella, että hänen seuraamansa Ig-julkkikset eivät luonnossa näytä niin huolitelluilta. Lisäksi olen kuullut lähipiirissäni joidenkin huokailevan kateellisena, kun jonkun elämä vaikuttaa niin täydelliseltä Instagramissa. Huolitellunkin Ig-profiilin takana voi kuitenkin olla hyvinkin väsynyt ja alakuloinen ihminen. Tällaisenkin tapauksen tiedän. Toki ymmärrän, etteivät monetkaan halua julkisesti kertoa elämänsä ei-niin-hehkeistä asioista.

Valtaosa julkisuuden henkilöistä on jollakin some-kanavalla ja on tavallista, että päivityksiä ja kuvia lisätään säännöllisesti. On enempi sääntö kuin poikkeus, että julkkikset ovat somessa ja sitä varmastikin ihmeteltäisiin, jos joku ei millään some-kanavalla olisi. Nykyaika on muuttanut julkkisten elämää siis ainakin siinä mielessä, että kansa odottaa julkkisten jakavan elämäänsä ja ajatuksiaan netissä. Uskoisin, että ihan kaikki julkkikset eivät tästä nauti. Lisäksi julkisuuden henkilöiden on oltava todella tarkkoja, mitä he someen jakavat. Pienikin ajattelematon kommentti voi herättää ns. someraivon, kuten on nähty.

perjantai, 8. marraskuu 2019

Oppimistehtävä 2a

Tietosuojakysymykset

Osallistuin kahteen moodlen keskusteluun. Toinen keskustelu pohti tietosuojaa liittyen potilastietoihin. Otin kantaa keskusteluun, sillä minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kun hoitoalan työpaikassa tietosuojaan suhtaudutaan siinä mielessä kepeästi, että potilastiedot saatetaan jättää hetkeksi auki koneelle huoneesta poistuttaessa. Ilmeisesti en ole ainoa, joka on tällaista havainnut. Työyhteisöjä pitäisi muistuttaa säännöllisesti tietosuojan tärkeydestä.

Toinen keskustelu pohti sitä, mitä sometileille käy henkilön kuoltua. Osallistuin keskusteluun, sillä aihe on sellainen, jota kaikkien sopisi pohtia. Itse en ainakaan koskaan ole edes ajatellut, mitä sometileilleni käy kuoltuani. Vaihtoehtoja on: henkilö voi laatia digitaalisen testamentin eläessään tai antaa esim. Instagramille sellaisen läheisensä tiedot, joka voi tarvittaessa sulkea tilin tai sitten somekanaville voi ehdottaa tilien poistoa henkilön menehtyessä. Ikäväähän se on kuolemaa ajatella, mutta fakta on, että sometilit eivät kuole automaattisesti ihmisen mukana.

Omalla alallani eli vanhustyössä käytetään paljon somea, etenkin Facebookia. Monet vanhustyönyksiköt kuten palvelutalot julkaisevat esim. Facebookissa kuvia talossa tapahtuvasta toiminnasta. Tärkeää on kysyä asukkailta lupa kuvien ottamiseen ja julkaisemiseen. Tai vaihtoehtoisesti julkaista sellaisia kuvia, joista henkilöitä ei voi tunnistaa. Eikä luonnollisestikaan julkaisuissa saa kertoa asukkaiden tietoja. Tärkeää on myös huolehtia, etteivät somekanavien salasanat ole liian helppoja ja että vain työyhteisön jäsenet voivat tehdä päivityksiä eikä Facebookia ei voi jättää auki käytön jälkeen. Somen käyttämisen pelisäännöt pitää sopia työyhteisössä, eikä yksiköstä saa antaa negatiivista kuvaa somessa: jos esim. yksittäinen työntekijä on tyytymätön organisaation toimintaan, ei hän voi tästä kirjoittaa organisaation somekanavalle (eikä omaan henkilökohtaiseen someensa).

Mielestäni on hyvä, että some on tuonut vanhustyönyksiköille mahdollisuuden julkaista kuvia ja päivityksiä toiminnastaan. Toiminta on paljon luotettavampaa verrattuna siihen, että yksikön kotisivuilla olisi vain maininta, että talossa on paljon toimintaa. Säännölliset kuvat ja päivitykset todistavat toiminnan tapahtumista ja tuovat hyvällä tavalla paineita yksikölle kehittää toimintaansa: melko pian joku seuraaja huomauttaisi, jos ainoa toiminta talossa olisi vain esim. viikoittainen bingo.  

Henkilökohtaisten tietojen, kuten työntekijöiden koulutustietojen jakamisesta voisi olla joissakin tapauksissa hyötyä työyhteisön kannalta. Vanhustyössä voi toimia monenmoista ammattilaista: lähihoitaja, sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, geronomi… Etenkin jos yksikössä työskentelee paljon eri osaajia, on mielestäni yksikön etu kertoa siitä julkisesti. En kuitenkaan näe tarpeelliseksi, että työyhteisö julkaisisi mitään kovin henkilökohtaista tietoa työntekijöistään somessa. Nimi, ammatti ja kuva ovat mielestäni ok, mutta esim. työntekijän asuinpaikkakunta tai henkilökohtainen puhelinnumero eivät kuulu someen. Valitettavasti sellaistakin voisi tapahtua, että esim. joku yksikön toimintaan pettynyt omainen ottaa yksittäisen työntekijän silmätikukseen ja alkaa häiriköimään. Tai vaihtoehtoisesti pitää jostakin työntekijästä ja haluaa olla yhteydenpidossa työntekijään myös tämän vapaa-ajalla.

maanantai, 4. marraskuu 2019

Oppimistehtävä 1c

Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen omalla alallani

 

Sosiaalista mediaa hyödynnetään selvästikin paljon vanhustyössä. Monella palvelutalolla, palvelukeskuksella ja päivätoiminnan yksiköllä on vähintäänkin Facebook-tili, jossa tiedotetaan tapahtumista ja tuodaan toimintaa näkyväksi. Löysin myös paljon yksiköitä, jotka ovat luoneet Instagram-tilin, mutta eivät ole lisänneet sinne vielä mitään. Vaikka Facebook onkin ilmeisesti tunnetuin somekanava, voisi myös Instagramia alkaa hyödyntämään enemmän. Ainakin omassa lähipiirissäni moni käyttää jo Instagramia enemmän kuin Facebookia, ja kuten aiemmin kirjoitinkin, itse en edes ole Facebookissa. Instagram ei kuitenkaan ole pelkkä kuvapalvelu, ja yhtä lailla sielläkin kirjoitetaan tekstejä ja käydään keskustelua kuten Facebookissa. Yhtä lailla Instagramiin voi lisätä kuvan ja tekstin, joka kertoo esim. mitä päivätoiminnassa on tehty tänään.

Löysin myös muutamia Twitter-tilejä eri vanhustyön toimijoilta. Tilejä käytetään melko samaan tarkoitukseen kuin esim. Facebookia, eikä moni käy varsinaista keskustelua Twitterissä. Ehkä keskustelun käymisen ei edes tarvitsekaan olla esim. yksittäisen palvelutalon tehtävä? Vaikka voisihan yksittäinen palvelutalo ottaa kantaa esim. johonkin ajankohtaiseen uutisiseen liittyen iäkkäisiin. Jos on vaikka uutinen, että jossakin kunnassa on panostettu iäkkäiden ravitsemukseen, voisi palvelutalo twiitata esimerkiksi: ”Mahtava uutinen! Meilläkin palvelukoti Unelmassa on lähdetty etsimään keinoja asukkaidemme ravitsemustilanteen parantamiseksi. Jokainen asukas on oikeutettu toivomaan lempiruokaansa säännöllisesti.” Tällä tavalla twiittaaja voisi sen lisäksi että ottaa kantaa uutiseen, tuoda myös edustamansa yksikön toimintaa näkyväksi. 

Tällä alalla somen hyödyntäminen keskittyy paljolti toiminnan näkyväksi tuomiseen. Somen myötä esim. palvelutalon asukkaan omaisella on mahdollisuus päästä kurkistamaan talon arkeen, vaikka asuisi toisella puolen maailmaa. Omaisen ei tarvitsi epäillä, että onkohan siellä palvelutalossa mitään toimintaa, vaan hän voi seurata toimintaa Facebookista. Mielestäni yksiköt voisivat Twitterin avulla osallistua myös alaan liittyvään keskusteluun. Monet yritykset ja organisaatiot kertovat kotisivuillaan arvoistaan, ja näkisin keskusteluun osallistumisen voivan tuoda omalta osaltaan näitä arvoja esiin. Yrityksen/organisaation imagonkin kannalta voisi olla tarpeellista ainakin toisinaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä voisi ehkä aiheuttaa yksikölle paineita, mutta mielestäni tällä alalla eri yksiköiden ja toimijoiden on hyväkin saada vähän paineita.